Johdantojorinaa

Tonnin Alfa?

Kuulostaa varmaan hullulta, järjettömältä, mielipuoliselta tai näiden jonkinlaiselta sekoitukselta 😊  Että tonnilla meinaat saada allesi toimivan ja vuodesta toiseen katsastustilastojen peräpäätä kansoittavan merkin edustajan?! Ja varmaan ihan ympärivuotiseksi käyttöautoksi sitä varmaan meinasit, ettei pelkäksi "kerran-pari kesässä kun aurinko paistaa" -kulkineeksi? Onkos kuule lääkityksesi millään lailla ajan tasalla? Soitellaanko valkotakkeja nyt vai heti paikalle? 

Hyviä, järjen ihmisen heittämiä haasteita kaikki edelliset kysymykset. Pitkään se pääkopan järkiosasto tätä haavetta vastaan taistelikin, varsinkin kun lähtökohtaisesti en osaa autolle ylipäätään muuta tehdä kuin vaihtaa lamppuja, renkaita ja pyyhkijänsulkia. Ja tonnin auton kanssa yleensäkin, oli mikä tahansa merkki, olisi varmaan ihan hyödyllistä osata tehdä jotain vaativampaakin kuin edellämainitut. Lisäksi käytössäni oli jo ennestään mainio japanilainen käyttöauto sekä 500cc perus-moottoripyöräkin vielä kesän kauniiden päivien ratoksi.

Mutta niin se vain järjen ääni hukkui jonnekin poikamaisen innostuksen ja haaveilun alle, kun jo varmaan vuoden päivät nettiautossa ja torissa ruokittu alffakuume pääsi liian korkeaksi. Alfa oli saatava alle ja tonnin (1000e) verran tähän oli lähtökassaa sijoitettavissa sellaisesta rahastosta, jonka täydellinen hupeneminen ei vie taloa vasaran alle tai muuta elämää oleellisesti haittaavaa. Niin siis ainakaan se hankinta ei vie, ylläpito on sitten eri asia ja murehditaan siitä sitten myöhemmin 😉. 

Eli se olisi menoa nyt, syteen tai saveen. Alfakuskin arkea on saatava kokea, niinhän se Clarksonkin Top Gearissa joskus totesi että "jokaisen jonkinlaisena bensapäänä itseään pitävän on omistettava vähintään kerran Alfa Romeo". Ja sellaisena itseäni kyllä haluan pitää, vaikka leipätyönä IT-hommia teenkin ja kivoja autoja on ollut alla vain videopeleissä.

Miksi ylipäätään Alfa? Onhan niitä muitakin hienoja pelejä.

Niin on ja montaa muutakin on vuosien varrella kuolattu, usko pois. Vaikeaa valintaanihan on järkevästi selittää, liekö edes mahdollista.  Mutta kun siinä Alfassa vaan on sitä jotain, mikä säväyttää eri lailla kuin muut. Muotoilu, ajotuntuma, äänimaailma, historia, italialainen, ei-valtamerkki jne. Kaikki nämä muodostavat yhdessä paketin, joka sitten vaan alkoi kolahtamaan enemmän ja enemmän, mitä enemmän nettiautoa ja alan lehtia selaili. Ja Ferrariin kun ei ole varaa niin kauan, kuin Eurojackpotti tarjoaa maksimissaan lapun hintaa takaisin palautuksena.

Kun muistetaan vielä se melko vaatimaton budjetti, niin malliksihan haarukoitui melko nopeasti eniten tarjolla ollut 156. Näyttää upealta vielä tänäkin päivänä, vaikka ensimmäinen sukupolvi tuli markkinoille jo 20v sitten. Värin piti olla ehdottomasti punainen, ainakin lähtökohtaisesti. Tästä en ollut kovin halukas tinkimään. Bensakone, manuaali ja sedan olivat kanssa tärkeitä kriteereitä. Jäljelle jääneet järjen rippeet kehottivat pysymään V6-tehomalleista erossa, nautinnollisia hetkiä ratin takana tarjoaisi varmasti myös 1.8 ja 2.0 myllyiset vaihtoehdot ja ehkä niiden kanssa olisi ylläpitokulutkin hieman maltillisemmat. Ehkä, paperilla ajateltuna ainakin voisi näin kuvitella. 

Eli tarkennettuun hakuun siis punainen, manuaali ja bensa Sedan-156 1.8 tai 2.0 moottorilla hintaluokkaan 1000€. Hakutulosten perusteella ainakin realismia, joissakin jopa ei mainintaa "tieliikennekelvottomuudesta"! Lupaava lähtökohta ainakin. Aktiivista seurantaa suoritettiin ainakin koko kuluvan vuoden ensimmäinen puolisko ja aina jollain tapaa kiinnostavan osuessa kohdalle, pahuksen järjen ääni huuteli että "mietin nyt hyvä mies vielä mihin olet ryhtymässä!".

Sitten listoille ilmestyi alfakuumemittaria tähän asti eniten liikuttanut yksilö ja vielä ihan lähistöltä. Kyllähän sitä voisi ainakin katsomassa käydä... Kuinkas sitten kävikään, siitä lisää seuraavassa kirjoituksessa.